Minusta

Hei, olen Henriikka.

Rakastan Dvořákin yhdeksättä sinfoniaa, pistaasijäätelöä, suomen kielen diftongeja ja juoksulenkin jälkeisiä endorfiineja. Tavoitteenani elämässä on keskustella asiantuntevasti klassikkokirjallisuudesta, olla mahdollisimman hyvä ystävä, istua ranskalaisten bistrojen kiikkuvilla tuoleilla viinilasi kädessä ja oppia rakastamaan hitaita aamuja.

Lähdin syyskuun lopussa yhdeksäksi kuukaudeksi Bretagneen Ranskan länsirannikolle Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyöhön paikalliseen toisen asteen oppilaitokseen. Blogini on yhden 18-vuotiaan pyrkimys ymmärtää paremmin itseään ja ranskalaisuutta. Tänne jaan havaintoja, ajatuksia ja oivalluksia, joita Atlantin ja uuden elämänvaiheen aallokoissa herää.