Hieman hukassa

Työpaikkani Collège Lycée Saint-Louis on 900 opiskelijan katolinen koulu pienessä Châteaulinin kylässä. Hiljattain remontoitu koulurakennus sijaitsee korkealla mäellä, josta näkee hyvin kylän ja sitä halkovan Nantes-Brest-kanavan. Työmatkani kestää suuntaansa nelisenkymmentä minuuttia autolla. Autoni täällä on pieni ja sievä Renault Clio, jonka olen nimennyt ranskalaisella hellittelynimellä Chouchou (suom. pieni kaali). Chouchoulla ajaminen oli aluksi suoraan sanottunaJatka lukemista ”Hieman hukassa”

Ra(n)skasta

Olen nyt muutaman viikon ajan käyttänyt päivittäin enemmän tai vähemmän ranskaa. Halusin kirjoittaa ylös joitakin kielenoppimisesta tekemiäni havaintoja, jotta tulevaisuuden Henriikka muistaisi paremmin taivaltamansa matkan. Huomaan olevani kateellinen natiivipuhujille, joiden suusta menneen ajan konditionaalimuodot virtaavat ulos aina oikein. Miten epäreilua, että minä joudun harjoittelemaan jokaista prepositioilmausta kymmeniä kertoja ja silti ne tuppaavat menemään väärin tosipaikanJatka lukemista ”Ra(n)skasta”

Perillä

Täällä sitä ollaan, Euroopan reunalla. Keskiviikon matkapäivä ei tällä(kään) kertaa mennyt suunnitellusti. Pariisista länsirannikolle lähtenyt TGV-juna yllättäen pysähtyi jollakin pienellä asemalla Ranskan maaseudulla ja kaikki ihmiset minua ja kolmea muuta nuorta lukuun ottamatta poistuivat vaunusta. Nämä jäljelle jääneet nuoret osoittautuivat Helmiksi, Emmaksi ja Frederikiksi eli kanssani samalla asialla oleviksi saman järjestön vapaaehtoisiksi. Olimme jääneet vaunuun,Jatka lukemista ”Perillä”

Pariisissa

Matkapäivästä selvinneenä olin innoissani lyhyestä kaupunkilomastani. Sunnuntaina seikkailin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin miljoonakaupungissa. Istuskelin kahviloissa lukien Beauvoirin Toista sukupuolta ja leikin olevani Sorbonnen yliopiston filosofian opiskelija valmistautumassa luennolle. Yritin kuunnella sivukorvalla ranskankielisiä keskusteluja ja ymmärtää lauseita sieltä täältä. Jossakin vaiheessa luovutin ja kuvittelin viereisen pöydän pariisittarien puhuvan Bibi Macronin viimeaikaisista asuvalinnoista ja siitä, kuinka heJatka lukemista ”Pariisissa”

Ensimmäisenä päivänä

Niin vain saapui tuo pelätty ja odotettu syyskuun 25. päivä, jolloin aloitin matkani kohti etelää kuten lähtöpäivän aamuna näkemäni muuttolinnut. Viimeisen viikon kyyneleistä olisi saanut Chisua lainaten muutamankin suihkulähteen Baden-Badeniin, mutta järkeilin poskieni kostuvan toistuvasti ilosta: kuinka onnekas olenkaan, kun elämässäni on niin tärkeitä ihmisiä, että heidän luotaan lähteminen sattuu näin paljon. Helsinki-Vantaalla turvatarkastuksesta selvinneenäJatka lukemista ”Ensimmäisenä päivänä”

It is au revoir and not goodbye

Viime talven valottomina päivinä, jolloin ymmärrykseni sähkömagnetismista ja orgaanisesta kemiasta ei tuntunut enää syvenevän, tartuin ajatukseen erilaisesta seuraavasta vuodesta. Yhä useampana päivänä huomasin lupaavani itselleni, että kunhan nyt teen parhaani, niin syksyllä odottaa jokin täysin uusi ja jännittävä. Olin aiemminkin haaveillut ulkomaille lähtemisestä, mutta suunnitelmat olivat jääneet ajatuksen tasolle. Kevät kului ja havahduin kertoneeni ranskalaisestaJatka lukemista ”It is au revoir and not goodbye”