Ra(n)skasta, kolmas osa

Helmikuun päivityksen jälkeen kielirintamalla on tapahtunut monenlaista. Aloitin helmikuun lopussa ranskan yksityistunnit Douarnenezissa. Kahdesti viikossa puolentoista tunnin ajan käyn eläköityneiden pariisilaisten kanssa puhumassa elämästä: maanantai-iltaisin Marie-Joellen ja keskiviikkoiltaisin Catherinen kanssa. Marie-Joellen kanssa luemme ajankohtaisia uutisia Ukrainan tilanteesta ja siitä, pitäisikö burkini-uima-asu hyväksyä Bretagnen uimahalleissa. Catherinen kanssa luemme kreikkalaista mytologiaa ranskaksi. Hän ehdotti minulle tätä, kunJatka lukemista ”Ra(n)skasta, kolmas osa”

DZ

Olen asunut kohta yhdeksän kuukautta Douarnenezissa, 14 000 asukkaan pikkukaupungissa Finistèren departementissa Atlantin rannalla. Kun kerron Bretagnessa tapaamilleni ihmisille asuvani Douarnenezissa, useimpia naurattaa. Hassun nimensä lisäksi Douarnenezilla on nimittäin hurjasti luonnetta ja maine, joka kiirii kauas. Kaikilla tuntuu olevan mielipide DZ:sta, ja vihdoin uskon ymmärtäväni miksi. Ulospäin kaupunki näyttää nukkuvalta. Elämä täällä tuntuu toisinaan yhtäjaksoiseltaJatka lukemista ”DZ”

Kohtaamisia

Muiden vapaaehtoisten kanssa minulla on erityinen ihmissuhde. Se on jotain sellaista, josta minulla ei ole aiempaa kokemusta. Irakli tykkää (georgialaiseen tapaan) nostaa maljan sille, että sattuma on tuonut meidät kahdeksan vapaaehtoista yhteen. Hän muistuttaa meitä sen hienoudesta, että juuri meidän elämämme risteävät tänä vuonna. Nämä maljapuheet saavat minut ajattelemaan niitä asioita, jotka tekevät täällä luomistaniJatka lukemista ”Kohtaamisia”

Tuttuja kylässä

Minulla on käynyt tuttuja kylässä viime kuukausina. Kummini Katri vietti viikonlopun Douarnenezissa maaliskuun lopussa. Äiti ja Akke-veli tulivat kylään pääsiäisloman alussa, ja isin kanssa vietin pääsiäisloman toisen viikon Kaakkois-Ranskassa. Läheisten näkeminen oli helpottavaa ja ihanaa. Tällainen tuttuus ja helppous tuli myös tarpeeseen kevään edetessä yhä pidemmälle. Kun näytin Katrille ja äidille kotikulmiani, tunsin olevani lomallaJatka lukemista ”Tuttuja kylässä”

Haahuilusta ja suurkaupungeista

Minua on viime vuodet häirinnyt se, että en ole osannut erottaa sitä, mitä minä haluan ja mitä ihmiset ympärilläni haluavat minun haluavan. Ajatus on pelottava, sillä en tahdo eräänä aamuna herätä ja huomata, että tärkeät valinnat elämässäni eivät olleet minun. Lähdin Ranskaan syksyllä myös siksi, että saisin etäisyyttä tuttuun ympäristöön, jonka vaikutteita omaan ajatteluuni enJatka lukemista ”Haahuilusta ja suurkaupungeista”

Vaikeuksista

Kirjoitin kauan sitten pöytälaatikkoon tekstin siitä, mitkä asiat täällä tuntuvat vaikeilta. Ajatusten julkaiseminen ei silloin tuntunut oikealta, sillä koronatilanne oli synkkä. Ei tuntunut hyvältä puhua omista pienistä murheistani valtavan kriisin keskellä. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja huoleni kutistuivat yhä pikkuruisemmiksi. Jossain vaiheessa päättelin, ettei riittävän oikeaa aikaa taida siis ikinä tulla. Yhden tärkeimmistä täällä oppimistaniJatka lukemista ”Vaikeuksista”